“Koirien elämä on liian lyhyt. Se on oikeastaan niiden ainut vika.” – A.Turnbull
On yhä monia ihmisiä, jotka eivät täysin ymmärrä, miten lemmikin menetystä voisi surra yhtä paljoa
kuin läheistä ihmistä. Meille eläinten ystäville tämä on täysin ymmärrettävää, sillä lemmikit todella
ovat osa perhettämme. Ne ovat tukena silloin, kun heitä eniten tarvitsemme; niin hyvinä kuin
pahoina hetkinä, aina häntäänsä heiluttaen. Yhdessä koemme seikkailuja, rentoudumme television
äärellä ja pidämme toisistamme huolta monien vuosien ajan.
Jossain vaiheessa koittaa väistämättä aika, jolloin lemmikin on siirryttävä vihreämmille nurmille.
Vaikka muistamme aina lämmöllä eläinten osuutta elämissämme, sattuu heidän poismenonsa
uskomattoman paljon. Surua pahentaa entisestään se, jos kanssaihmisen suusta kuuluu vähätteleviä
lausahduksia, kuten “se oli vain koira”. Muiden kyettömyys ymmärtää suruprosessia saa surevan olon
usein vain yksinäisemmäksi.
Laadimme surun käsittelyyn tämän artikkelin, jota toivottavasti saat lohtua näinä vaikeina aikoina.
Miksi kipu on niin suuri?
Lähes jokaisella omistajalla on lemmikkiinsä vahva ja ainutlaatuinen suhde – oli sitten kyseessä koira,
kissa, hevonen tai mikä tahansa muu eläin. Kaikkein vahvimpia suhteet ovat silloin, kun elinikä on
ollut pitkä ja eläin on ollut rinnalla useita vuosia. Näin siitä on tullut osa jokapäiväistä rutiinia, eikä
elämää ilman lemmikkiä voi enää kuvitella.
Monelle eläin tarjoaa kumppanuutta ja hauskanpitoa, pakottaa urheilemaan sekä saa aikaan hymyn
myös silloin, kun olo on muuten surullinen. On siis luonnollista, että mittaamattoman tärkeän
lemmikin kuollessa olo on särkynyt. Kipu voi olla ylivoimaista ja johtaa sekaviin tunteisiin.
Erityisen suuri muutos aiheutuu silloin, jos lemmikillä on ollut ratkaiseva rooli arjessa työ- tai
terapiaeläimenä. Tämän vuoksi on elintärkeää tiedostaa tavat menetyksen käsittelyyn sekä siitä ylitse
pääsemiseen.
Vinkkejä lemmikin menetyksestä selviämiseen
Suru on hyvin yksilöllinen ja intiimi asia. Meillä jokaisella on omat tapamme sen käsittelyyn, ja näihin
vaikuttaa luonne, lemmikin menetyksen olosuhteet, yleinen elämäntilanne sekä monet muut seikat.
Joillakin ihmisillä suruprosessi kestää muutamia viikkoja tai kuukauden, toisilla vuosia.
Ei ole olemassa väärää tapaa käsitellä surua, vaan toimittava on aina omien henkilökohtaisten
tarpeiden mukaan. Muiden sanomisilla tai odotuksilla ei pidä olla tähän vaikutusta. Alla listaamme
joitakin vinkkejä, jotka voivat mahdollisesti olla avuksi suremisessa. Voit kokeilla niitä omassa
rauhassa.
Yksi pääsyistä hautajaisperinteelle on, että se toimii tapana muistaa lähimmäisen elämää ja sanoa
hyvästit. Sama koskee myös rakkaita eläimiä. On tärkeää, että löydät oikean tavan muistaa lemmikkiä
ja sanoa hyvästit. Jotkin tuhkaavat lemmikkinsä ja pitävät ne lähellä kauniissa uurnassa, kun taas
toiset hautaavat ne ja muistavat niitä hautakivellä. Kirjoita kirje, luo muotokuva, tulosta
suosikkikuvasi lemmikistä tai tee jokin muu ele, jolla tiedostat rakkaan lemmikkisi poismenon.
Kuten aiemmin mainitsimme, näyttää suruprosessi erilaiselta meistä jokaisella. Jotkin yrittävät estää
kipua ja pyrkivät tunnottomuuteen, kun taas toiset murtuvat ja tarvitsevat aikaa toipua. Ei ole
olemassa mitään tiettyä oikeaa käsittelytapaa tai surun kestoa. Ole siis kärsivällinen itsesi kanssa ja
anna tunteiden ottaa ohjat.
Suru, hämmennys, yksinäisyys ja viha ovat kaikki yhtä hyväksyttäviä tunnetiloja. Älä häpeä tunteita
tai pyri jättämään niitä huomiotta. Surun ilmaiseminen on terveellistä, ja auttaa käsittelemään
menetystä.
Elämme nopeatahtisessa maailmassa, jossa päiviämme täyttävät pitkät tehtävälistat, työ,
kotiaskareet sekä ihmisten tapaaminen. Normaalioloissa kaikki tämä tuo päiviimme paljon kaivattua
sisältöä ja kokemuksia, mutta lemmikin menetyksestä masentuneena se saattaa vain tuntua
ylivoimaiselta.
Suuren menetyksen kokenut ihminen voi tuntea ärtymystä siitä, että muu maailma jatkaa
rullaamistaan normaalisti. Saatat jopa suuttua siitä, kun muut ilmaisevat onneaan tai kertovat hyviä
uutisia. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa aikaa itseäsi varten ja antaa tunteiden ilmaista itsensä
sellaisina, kuin ne luonnostaan ilmenevät.
Jos vain mahdollista, ota muutama päivä vapaata töistä tai pyri ainakin vähentämään tehtävälistallasi
olevia velvollisuuksia. Tämä on suurten muutosten aikana mielellesi hyväksi.
Kipu saattaa olla erittäin tuskallista ja johtaa ruokahalun, unen, liikunnan, ihmissuhteiden ja työinnon
heikentymiseen, mutta sen läpi on vain puskettava. Syyllisyyden tunteet, ahdistuneisuus sekä
painajaiset ovat surun aikana ymmärrettäviä, mutta tällöin on entistäkin tärkeämpää pitää itsestään
hyvää huolta. Suru on mielelle rankkaa työtä, ja se vaikuttaa näin väistämättä myös kehoon. Pyri
löytämään tarvittava fyysinen energia itsestäsi huolehtimiseen ja surusta selviytymiseen.
Kuten moni muu elämän asia, onnistuu surun käsittely parhaiten läheisten avustamana. Lemmikin
menehtymistä käsitellessä on suositeltavaa välttää heitä, jotka ovat töykeitä tai joiden kommentit
aiheesta ovat vähätteleviä (esim. “se oli vain kissa, hanki toinen”).
Perheenjäsen ei kuitenkaan välttämättä ole aina paras ymmärtämään, miltä meistä tuntuu, ja tällöin
tukea on etsittävä suvun ulkopuolelta. Jos tuttavapiiristäsi löytyy ihmisiä, jotka vaikuttaisivat
ymmärtävän surusi tai ovat käyneet itse läpi samankaltaisen menetyksen, voi näille keskustelu olla
hyödyllinen idea. Näin voit saada vinkkejä tavoista jatkaa eteenpäin tai vain kuvailla lempimuistojasi
lemmikistä ennen sen menehtymistä.
Mikäli koet menetyksen jättäneen mielenterveyteesi syvemmän jäljen, voi myös terapeutin
tapaaminen olla tarpeen. Avun pyytäminen ei ole koskaan väärin silloin, kun elämä käy liian
raskaaksi. Voit myös pyrkiä etsimään netistä tai asuinpaikastasi tukiryhmiä, joissa muut käsittelevät
samoja tunteita. Et taatusti ole surusi kanssa yksin!
Jos sinulla on muita lemmikkejä, noudata niiden kanssa tavallista rutiiniasi. Myös ne tuntevat taatusti
surua, ja tavallinen, tuttu rutiini voi olla niille rauhoittavaa. Voit myös ottaa käyttöön kokonaan
uuden rutiinin, jotta sinulla on muuta ajateltavaa pitkin päivää. Syö säännöllisesti, käy kävelyillä ja
mene nukkumaan tiettyyn aikaan joka ilta. Tuttu rutiini tuo elämään rakennetta, joka on avuksi
etenkin silloin, kun kaikki tuntuu kääntyneen ylösalaisin.
Elämä harvoin pysähtyy lemmikin menehtymiseen. Töissä käyvää ei hellitä vapaapäivillä, ellei näitä
itse ota. Kuten aiemmin jo mainitsimme, on arjen hidastaminen ja rentoutuminen rakkaan
menetyksen jälkeen tärkeää, mutta kaikkia velvollisuuksia voi harvoin pysäyttää.
Muista siis yhä tehdä arjen välttämättömyydet ja viedä lapsesi kouluun, valmistaa lounaat, järjestää
hammaslääkärikäynnit ja käydä töissä, mutta pyri löytämään harmaan arjen yhteyteen tapa
rauhoittaa mieltä. Voit kokeilla tähän tarkoitukseen esimerkiksi joogaa, meditaatiota, vaelluksia tai
rantakävelyjä.
Joillekkin rentoutuminen tarkoittaa intensiivisempiä aktiviteetteja, kuten juoksua, kuntosalikäyntejä
tai potkunyrkkeilyä. Pyri tuntemaan itsesi ja selvitä rauhoittumisen tavat, jotka sopivat juuri sinulle.
Internet voi olla sekä kauhea että upea paikka; tämä riippu täysin sinusta sekä käyttämistäsi sivuista.
Jos koet olevasi surusi kanssa yksin tai ympärilläsi olevat ihmiset eivät ymmärrä sinua, voit aina
kääntyä internetin puoleen. Yksinäisyyden edessä on toki kaikkein suositeltavinta hakea
ammattiapua, mutta jos tähän ei löydy keinoja tai intoaa, voi vaihtoehto löytyä netistä.
Netin uumenista löytyy lukuisia tukiryhmiä, foorumeita, chattejä ja muita sivuja, joista voit saada
avun lemmikin suremiseen. Kuolema on aina pelottavaa ja musertavaa, mutta pohjimmiltaan tekee
elämästä arvokasta ja hämmästyttävää. Loppujen lopuksi voimme vain arvostaa aikaa, jonka
pystymme viettämään meille rakkaan koiran, kissan, hevosen, hamsterin, kilpikonnan tai muun
eläimen kanssa.
Ole itsellesi armollinen ja anna tunteille tilaa. Kipu hellittää aina ajan myötä, ja ken tietää: ehkäpä
hankit uuden lemmikin, jonka kanssa jatkaa edellisen kanssa aloitettuja muistoja.
